Minäkö kommunisti?

Ei riitä sormet eikä varpaat laskemaan sitä, kuinka monta kertaa minulta on kysytty syytä juuri kommunistien kanssa yhteistyöhön.

"Miksei Vasemmistoliitto, se on ihan oikea puolue? Vasemmistoliiton kautta sentään voisi päästä johonkin? Miksei vaikka Perussuomalaiset? Ai sä et olekaan Vihreillä?"

Ei myöskään riitä jäsenet laskemaan kertoja siihen, kuinka paljon ihmetellään ylipäänsä kommunisteja. "Mutta Neuvostoliitto kaatui jo! Ei kommunismi voi toimia! Etkö sä tiedä kuinka paljon Stalinkin tappoi ihmisiä? Mitä sun isovanhemmatkin sanoisi, eikö sua hävetä?"

Nyt, olkaa tarkkana. Aion vastata kaikille kollektiivisesti (olenhan kommunisti..) kerran.

Olen kommunistien listalla edelleen siksi, että luotan heihin. Luotan siihen, että kommunistit ajavat samoja asioita kuin minä. Ja siihen, että niitä ihan todella ajetaan, eikä myönnytä ensimmäisen erimielisyyden jälkeen muiden leiriin. Ymmärrän, että politiikassa, kuten elämässä yleensäkin, on tehtävä kompromisseja. Mutta liikaa niitä ei voi tehdä, ei kynnyskysymyksien kohdalla, eikä varsinkaan niiden, jotka ovat olleet suurimpia tavoitteita ennen vaaleja.

Vasemmistoliitto, esimerkiksi, ei mielestäni ole täysin ajanut asiaansa. Eduskunnassa vasemmistoliitosta irtautunut Vasenryhmä on tehnyt hienoa työtä, mutta olen noin yleisesti pettynyt sekä vasemmistoliiton kansanedustajiin että ainakin Stadin kunnallispoliittiseen touhuun suurimmaksi osaksi. Vasemmistoliitto on kyllä ihan oikea puolue, samoin kuin on esimerkiksi Kokoomus ja - yllätys yllätys - myös SKP. Se, ettei joku puolue ole eduskunnassa, ei tarkoita sitä etteikö se voisi siellä joskus olla. Ajatelkaa nyt vaikka perussuomalaisiakin.

Perussuomalaisissa en myöskään muuten koskaan voisi olla. Ei minua tähän touhuun aja se, että haluan nimenomaan ITSE olla läpi pääsevä, vaan se että haluan osaltani vaikuttaa siihen kuka pääsee (ja kuka jää ulos). Jos en itse pääse, on SKP:llä hienoja muitakin ehdokkaita. Yrjö Hakanen, esimerkiksi, Stadin selkärankaisin ja viisain valtuutettu. Yksi suurimmista syistä miksi aikoinaan suostuin tähän. Perussuomalaisissa ehdolla olo tarkoittaisi sitä (toki samoin kuin missä tahansa puolueessa) että hyväksyisin heidän ajatuksensa, enkä voi sitä mitenkään tehdä. SKP on minulle oikea porukka, vaikka sitoutumaton olenkin (ehkä minussa elää sittenkin pieni anarkisti, enkä halua kuulua mihinkään puolueeseen -huom. VITSI).

Ja vihreät. Tarvitseeko sitä edes selittää? Vaikka olenkin arvoiltani hyvin vihreä, ovat he puolueena aivan liian hajanainen ja oikeistolainen ryhmä. Kuten joskus aiemmin olen kirjoittanut, on nykyään kaikki puolueet enemmän tai vähemmän vihreitä, ja vihreys yksinään ei riitä politiikkaan.

Neuvostoliitto. Kaatui. Kyllä. Tiedän. Olen sen verran nuori etten muista sitä henkilökohtaisesti mutta olen lukenut historiaa. Miten Neuvostoliiton kaatuminen (tai Kiinan tilanne tai P-Korea tms) liittyvät suoranaisesti tämän päivän Suomen Kommunistiseen Puolueeseen? Me eletään täällä, Suomessa. Ei me olla ajamassa Suomeen yksipuoluejärjestelmää tai kommunistista diktatuuria (vaikka olisinkin varmasti oivallinen yksinvaltias -huom. vitsi..). Me ollaan ajamassa Suomea oikeudenmukaisempaan ja tasa-arvoisempaan suuntaan. Äänestämällä kommunistia ET ole automaattisesti liittämässä kansaamme osaksi vaikkapa Pohjois-Koreaa. Äänestämällä kommunistia olet osallisena siihen, että meno ehkä vihdoinkin muuttuisi Arkadianmäellä inhimillisempään suuntaan. Tähän samaan syssyyn voin todeta, ettei Stalinin tai kenenkään muunkaan teot liity tähän yhtään mitenkään.

Kommunismin toimimiseen on paha sanoa mitään, koska ihan tarkalleen ottaen sellaista kunnollista kommunistista valtiota ei ole vielä ollut. Toisaalta myöskään kapitalismi ei näytä toimivan kovinkaan kummoisesti, että miettikääpä sitä. Ja onhan se melko mukava ajatus, että esimerkiksi Kuubassa on kaikille koulutus ja terveydenhoito, vai mitä mieltä olette? Lisäksi, jos sattuisi nyt käymään niin että Arkadianmäelle pääsisi kommunisti tai kaksi, ei se tarkoita vielä ihan sitä että koko valtiosta tulisi sosialistinen tahi kommunistinen. Se tarkoittaisi vain sitä, että kansanedustajistossamme olisi enemmän vaihtoehtoja, laajempi skaala kansan edustusta. Vasemmistolainen siipi.

Sitten mun isovanhemmista ja muusta suvusta. Ensinnäkin, minä olen minä enkä sukuni. Toisekseen, käsitykseni mukaan suvussani on ollut myös melko paljon punaisia. Kommunisteja. Joku oli joskus teloitettukin, toinen oli hypännyt liikkuvasta junasta karkuun ja välttänyt teloituksen. On siellä oikeistolaisiakin ollut. Kaikenlaista porukkaa, kuten maailmassa yleensä.

Sukulaiseni tällä hetkellä käsittääkseni ovat sitä mieltä, että ehdokkuuteni on ihan kiva asia, tai sitten he eivät ole asiasta mitään mieltä. Kunhan en tee tuhmuuksia, se riittänee heille.  Ja ei, ei minua hävetä.

Aikoinaan oli joku mainos, missä kehotettiin olemaan rohkeita ja rakastumaan suomenruotsalaiseen (en muuten muista miksi tämä oli, liekö suomenruotsalaiset olleet tuolloin sukupuuton partaalla?). Nyt voisin mainostaa että OLKAA ROHKEITA ja äänestäkää kommunistia!